Lasse Viren ja 2 Miljoonan Ammattilaissopimus!

No. Ei minua vieläkään mikään varsinaisesti ahdista, päinvastoin, mutta sattuipa olemaan liikaa ylimääräistä aikaa ja agenda. Tämä kirjoitus olkoon myöhästynyt joululahja Kaitsulle, joka aikoinaan piti tästä jutusta ja vastaus Emmin toissaöiseen kysymykseen. Tämä kolumni julkaistiin Suessa reilu vuosi sitten Marraskuussa 2006.

Levyhylly my pylly

Usein olen kuullut puhuttavan tissimiehistä ja pyllymiehistä. Tämä jaottelu perustuu ymmärtääkseni siihen kumpaan mainituista ruuminosista mies kiinnittää naisessa ensiksi huomionsa tai kumman puristelu ja tuijottelu tuottaa enemmän mielihyvää. Itse en edes tiedä miltä hyvä perse näyttää, eivätkä suuret rinnatkaan minua erityisemmin säväytä, mutta minäpä olenkin levyhyllymies.

Monille ihmisille kirjahylly on ihmisen sivistyksen mitta. Uusien tuttavuuksien kotona ensi kertaa käydessä silmäillään nopeasti kirjojen selkämyksiä ja vedetään niistä johtopäätökset henkilön lukeneisuudesta ja älykkyydestä. Dostojevski ja Huxley ovat hyvä merkki, King ja Koontz taas ei. Minä puolestani katson kotibileissä aina ensiksi levyhyllyä. Robbie Williamsilla ja Samuli Edelmannilla täyteen ladattu hyllykkö saa minut poistamaan hyllyn omistajan puhelinnumeron kännykästäni viipyilemättä. Tapani voi tuntua joistain ihmisistä ahdistavalta tai jopa loukkaavalta, mutta mitä yhteistä minulla, musiikinrakastajalla, lopulta voisi olla ihmisen kanssa jonka musiikkimaku on abysmaalisen huono.

Se miten paljon niitä levyjä on ja miten niitä säilyttää on kokonaan toinen juttu. Lähtökohtaisesti ihminen aloittaa levyjen ostamisen teini-iässä, joten 25-vuotiaana hänellä tulisi olla suunnilleen 200 levyä. Kun marketissa myytävien cd-tornien keskimääräinen kapasiteetti on suunnilleen 50 levyä, tarkoittaa tämä sitä, että torneja olisi vierekkäin neljä. Oman cd-kokoelmani mahduttaminen näihin ihaniin kirsikkapuun värisiin lastulevytorneihin huurrettuine lasiovineen vaatisi arviolta 20:n tornin hankintaa. Vajaan 30 neliön yksiössä tämä ei varmasti olisi käytännöllisin tai edes kustannustehokkain vaihtoehto. Se miten vaikeaa levyjen säilyttämisestä on harrastajille tehty on rikollista. Levyhylly on arkikielessä aivan yhtä vakiintunut käsite kuin kirjahyllykin, mutta onko kukaan oikeasti koskaan nähnyt levyhyllyä myytävänä huonekaluliikkeessä?

Jo 80-luvulla stereojärjestelmän ostajalle tarjottiin kaupanpäällisenä räkkiä jonka alaosaan oli fiksusti jätetty tilaa noin 50:lle lp-levylle. Tavalliselle hifi-harrastajalle tuon tilan täyttäminen vei vähintään vuoden, mutta intohimoisen musiikinkuluttajan räkki täyttyi jo muutamassa kuukaudessa. Samanlaisen tilanteen edessä on myös ihminen, joka ostaa tavaratalosta cd-tornin. Eurooppalainen kirjapainotaito on peräisin kuuden sadan vuoden takaa. Yhtä kauan kuin kirjoja on osattu painaa on niitä pitänyt osata myös varastoida. Kirjahyllyn syntymä voitaneen siis sijoittaa viimeistään jonnekin 1500-luvun tietämille. Äänilevy nykyisessä muodossaan sai alkunsa puolestaan 1800-luvun lopulla, mutta ällistyttävästi kukaan ei ole vieläkään keksinyt levyhylly-nimistä huonekalua. Ikea on päässyt lähelle Expedit-mallillaan samoin Lundia perushyllyllään, mutta kumpaakaan niistä ei myydä levyhyllyn nimellä, joten niitä ei varsinaisesti voida sellaisiksi laskea. Huonekalua nimeltään levyhylly ei oikeastaan ole edes olemassa. Levyhylly on aina poikkeuksetta kirjahylly josta tekee levyhyllyn vain se, että siinä säilytetään levyjä. Samalla logiikalla vaatekaapista tulee jääkaappi jos sinne sukkien ja t-paitojen sijasta pistetään ruokaa ja muutama kylmäkalle.

Ainoaksi järkeväksi vaihtoehdoksi todelliselle levynörtille, jolla on silmää myös sisustukselle, jääkin teettää levyhyllynsä ammattitaitoisella puusepällä. Kun kaikki rahat menevät nykyisen hyllyrumiluksen täyttämiseen ei sekään vaihtoehto kuitenkaan tule kyseeseen. Jos harrastukseni olisi sikarien polttaminen voisin helposti hankkia itselleni humidorin. Mikäli taas harrastaisin filateliaa, saisin vaikkapa Tiimarista kansioita kokoelmalleni, mutta rock-musiikki on harrastusten neekeri. Me jotka ostamme levyjä enemmän kuin kaksi kappaletta vuodessa ja luemme rock-lehtiä olemme lopulta vain pieni vähemmistö, jonka harrastusta varten ei valmisteta tai myydä välineitä. Suurelle enemmistölle ihmisistä yksi automarketin 50 cd:n torni riittää koko elämäksi.

“Baby was a black sheep. Baby was a whore.
You know she got big. Well, she's gonna get bigger.
Baby got a hand; got a finger on the trigger.
Baby, baby, baby is a rock-and-roll nigger.

Outside of society, that's where I want to be.
Outside of society, they're waitin' for me.”

Patti Smith – Rock’n’roll Nigger