torstai 6. joulukuuta 2007

Joko sinulla on CIA-sopimus?

Suurin osa Sueen aikoinani kirjoittamista kolumneista käsitteli aiheita, jotka jollain tasolla vituttivat minua. Samoin oli Musiikkisnobin laita. Halusin olla kärkevä ja ilkeä kolumnisti, joka ruotii ajankohtaisia aiheita tarkkanäköisesti ja viiltävän terävästi. Halusin olla pop-musiikin Mattiesko Hytönen, paitsi paljon parempi.

Monesti omasta mielestäni onnistuinkin. Se, että en ole kirjoittanut tänne mitään näin pitkään aikaan johtuu nimenomaan juuri tästä. Tällä hetkellä en keksi mitään aihetta mikä minua ahdistaisi, vituttaisi tai edes lievästi ärsyttäisi. Viimeiset viikot olen ollut suorastaan huolestuttavan hyväntuulinen. Hymyilen koko ajan jopa tahtomattani eivätkä pienet vastoinkäymiset jaksa koskettaa minua. Minut on päällystetty teflonilla, josta kaikki lika ja rasva valuu pois kuin vesi hanhen selästä.

Ylihuomenna on Urkki-klubi, jota odotan todella paljon. On mahtavaa nähdä taas viime kesänä järkkäämäni Lohjan keikan jälkeen Mikko ja Moppi livenä ja bonuksena vielä kuulla Seppo Boismanilta enemmän kuin ne kaksi tai kolme biisiä, jotka olen kuullut aiemmin. Myös oma dj:n pestini innostaa valtavasti. Niin monia uusia mahtavia biisejä soitettavana ja huomaan mietiskeleväni koko ajan mitkä biisit sopisivat yhteen tai olisi helppo miksata peräkkäin.

Quiz-onissa joukkueemme menestyy paremmin kuin ikinä aiemmin. Olemme tällä kaudella olleet ainoastaan yhden kerran palkintosijojen ulkopuolella. Eikä joukkueemme koostumus ole muuttunut viime kaudesta piiruakaan. Me olemme edelleen ne samat kamalan innostuneet musiikinkuuntelijat, jotka katsovat liikaa MTV:tä ja yrittävät tunnistaa jokaisen baarissa kuulemansa biisin.

Tähän liittyen ostin myös Master Of Music -lautapelin, jota tosin en ole kerinnyt pelaamaan kuin kaksi kertaa. Potentiaalisin pelikaveri ja paras ystäväni, Timo muutti puoleksi vuodeksi pois Suomesta ja suunnilleen kukaan muu ei halua pelata tälläisen besserwisser-musiikkisnobin kanssa.

Ostin myös pari uutta peliä Nintendo Wiille, joita olen ehtinyt ainoastaan raapaista. Super Mario Galaxy kutsuu minua hyllystäni houkuttelevana, mutta kiireet ovat estäneet peliin syventymisen.

Veronpalautukset tulivat tällä viikolla suurempina kuin ikinä ja olen yht'äkkiä rikas kuin rosvo.

Ja mikä tärkeintä. Olen korviani myöten ihastunut ja rakastunut.

Vaikka miten mietin en keksi yhtään asiaa, joka olisi elämässäni tällä hetkellä jotenkin huonosti tai vialla. Olen pahoillani, etten tällä hetkellä osaa purnata mistään. Olen pahoillani, että lepertelen kuin idiootti. Olen pahoillani, etten voi tarjota mehukasta luettavaa iltojenne ratoksi. Minulla on liian hyvä olla. Lupaan, ettei tätä jatku ikuisesti.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kai ymmärrät että onnelliset ja elämäänsä kaikin puolin tyytyväiset ihmiset ovat niitä kaikkein ärsyttävimpiä? Yritä nyt niille kertoa siitä, miten joutuu nöyränä myymään vanhoja levyjä että saisi kalapuikkoja hengen pitimiksi. Vastaus on ärsyttävää elämänmyönteisyyttä ja nyökyttelyä, kun oikea suomalainen tapa on vertailla kärsimyksiä ja olla vittuuntuneita yhessä. Ehkä osa nielemästäni sapesta tosin juontuu siitä, että joudun marssimaan kumarassa joka Quizonista ennen semifinaaleja. Se tekee ihmiseen tahran.

MIKSU kirjoitti...

määkin menestyn kaikilla eri aloilla, paitsi quizonissa. se kyl johtuu varmaan siitä etten oo käyny pariin kertaan.

Urho Tulitukka kirjoitti...

No, perkele. Jos onnellisena olo ärsyttää eniten ja tavoitteeni oli olla yhtä ärsyttävä kuin Mattiesko, niin olen onnistunut!

Itse olen kyllä myynyt oman osuuteni levyjä divariin saadakseni ruokaa ja muutama syntetisaattorikin on lähtenyt nälkäsenä. Niihin tunnelmiin palaan varmaan jo taas melko pian sillä olen maailman huonoin käyttämään rahaa.

Ennen vuoden vaihdetta olen todennäköisesti jo Alfa-antikvan oven takana kassillinen vanhoja levyjä olalla ja itku silmässä.

Ja Matula, onko pakko marssia sieltä Quizonista mielenosoituksellisesti pois aina katkeran tappion jälkeen? Ne kolme bonuspistettä, jotka sen jälkeen voi ansaita parantaisi teidänkin joukkueen menestystä kummasti.

Mutta tästä olen tainnut mainita jo aiemminkin...

Anonyymi kirjoitti...

no mutta koska pelataa masters of musicia! empä ole aina ollut valmis pelaamaan!

Anonyymi kirjoitti...

okei, ei liity mitenkää mihinkää, ehkä hiukan mut silti. nyt vast löysin tänne ja täytyypä todeta et kliffaa.

must siistii jos jengi onnellist. nauran ja juon sille.

ja ei millää pahal en tajuu miks haluut olla hytöne ku se niin vastis. sua vois joskus kännis laittaaki mut hytöst ei kyl ikinä.