Kuukauden Shokkipaljastus!

Monet Musiikkisnobi-blogia seuranneet ovat kyselleet minulta mitä blogille oikein tapahtui.

Vastaus kuuluu: Minä räjäytin sen.

Reilu kuukausi sitten tiputettiin syliini niin iso pommi, että kaikki aiemmat pettymykset rakkaudessa ja ystävyydessä tuntuvat sen rinnalla mikroskooppisen pieniltä. Siitä toipuminen on kestänyt tähän asti. Samana iltana kirjoitin Musiikkisnobi-blogiin aiheesta aivan liian henkilökohtaisen vuodatuksen, johon kaksi vääräleukaa olivat aamulla kommentoineet mielestään hauskasti. Se, että minä vuodatin sydänvereni tietokoneen ruudulle elämäni siihen asti synkimmällä hetkellä ja sain vastaukseksi kaksi homo-vitsiä oli liikaa. Luin kommentit aamulla ja tulin siihen tulokseen, etten halua enää ikinä kirjoittaa blogia. Tuhosin kaikki kirjoittamani tekstit, mikä kadutti minua jo kolmen minuutin päästä ja pistin tilalle vihaa uhkuvan lainauksen Mikko Torvisen Haistakaapa Vittu -biisistä. (Jouni, no hard feelings, mutta näin se suunnilleen meni. Ethän sää voinu tietää, vaikka olishan siittä tekstistä voinu aistia, että nyt ei välttämättä kannata vitsailla.)

Kaiken kaikkiaan blogin kirjoittamisessa ahdisti ja ahdistaa se, että vaikka lukijoita Musiikkisnobilla oli lähes sata päivässä, kommentteja kirjoituksiin tuli vain niiltä kahdelta tai kolmelta tutulta naamalta. Ihmiset halusivat tirkistellä, mutta eivät osallistua. Samaa kai harrastan itsekin usein, mutta turhauttavalta se blogin kirjoittajana tuntui silti.

En nyt usko itsestäni kirjoittajana liikoja, mutta jos jollakulla on säästössä jotain musiikkisnobin aikaisia kirjoituksia niin ottakaa minuun yhteyttä tavalla tai toisella. Pidin itse muutamia kirjoituksiani ihan onnistuneina ja ne olisi mahtava saada talteen ja julkaistua uudelleen täällä Urkin sivuilla. Eritoten se pillifarkuista kertova juttu ja se roolipelaajia sättivä vuodatus. Kiitos.

Lupaan olla räjäyttämättä tätä blogia ilmaan sillä edellytyksellä, että te pidättäydytte huisin hassuista homo-vitseistä silloin kun minua ahdistaa enemmän kuin ikinä.