Huomaan viime aikoina kuunnelleeni Cariboun tuoreimman Andorra-albumin She's The One biisiä uudelleen ja uudelleen. Tuo kappale tuntuu tiivistävän koko ihanteeni romanttisesta rakkaudesta. Suurin ongelmani on se, että en yhtään tiedä kenestä tuo biisi kertoo. Tiedän sadan prosentin varmuudella kenestä se ei kerro, mutta muuten olen täysin vaistojeni varassa. Tiedän varmuudella vain, että aina kun valitsen Andorran nelosbiisin ja painan playtä, tunnen itseni onnelliseksi, usein jopa pakahduttavan onnelliseksi.
Eritoten viimeisen viikon jälkeen joudun pohtimaan mitä minä todella haluan elämältäni jatkossa. Eilisillan jälkeen tulin siihen tulokseen, etten ainakaan halua vähään aikaan enää käyttää alkoholia. Viimeinen viikko on minun mittapuullani mennyt hyvinkin kosteissa merkeissä ja lähes joka aamu olen herännyt jonkinasteisessa morkkiksessa. Krapula on jostain syystä aina ollut minulle melko vieras konsepti, mutta moraalinen krapula sen sijaan on viimeisten viikkojen aikana tullut aivan liian tutuksi. En tiedä olisivatko tekoni kenenkään muun silmissä tuomittavia, mutta omalla korkean moraalin leirilläni, ne ovat aiheuttaneet melkoisia tunnontuskia.
Olen aina ollut sitä mieltä, ettei ihastumisessa ole mitään tuomittavaa. Jokainen terve ihmisyksilö - parisuhteessa tai ei - ihastuu melkeinpä kerran päivässä. Ainakin minä koen lukuisia mini-ihastumisia päivittäin. Jokin piirre jossain ihmisessä - tutussa tai vieraassa - viehättää yllättäen ja sekunnin ajan huomaa ajattelevansa miltä tuntuisi seurustella, suudella tai tehdä ruokaa tämän kanssa. Se on täysin normaalia, eikä siinä ole mitään väärää. Vasta silloin, kun ihastuminen muuttuu abstraktiselta tasolta konkreettiseksi toiminnaksi, ollaan todella heikoilla jäillä. Parisuhteessa ollessani en ole koskaan rikkonut tätä itse kirjoittamaani sääntöä, mutta juuri nyt tunnen itseni paatuneeksi rikolliseksi. Olen sarjaihastuja, joka on viimeisten viikkojen aikana juossut amokina Turun yössä.
Vajaan parin kuukauden takaisen yltiödramaattisen eroni jälkeen olen ihastunut neljään tai viiteen eri tyttöön. Minusta tuntuu kutakuinkin siltä miltä Afrikan nälkää näkevältä tuntuisi jos hänet vietäisiin Raxin Pizzabuffettiin. Haluan maistaa mielin määrin kaikkia eri makuja ja syödä itseni kylläiseksi, mutta valitettavasti silmäni syövät enemmän kuin mahani vetää. En halua viettää villiä sinkkuelämää enkä edes osaisi, mutta en myöskään osaa asettua aloilleni yksin itseni kanssa. Paljolti siksi yritän nyt jäädä vähäksi aikaa kotiin pohdiskelemaan. En halua nähdä ainuttakaan tyttöä, enkä kirjoittaa yhtään humalan inspiroimaa tekstiviestiä, jota kadun jo heti kun olen painanut lähetys-nappulaa. Minun on nyt parempi vain pelata Nintendolla, käydä bänditreeneissä ja lukea kirjoja. Olen käyttäytynyt huonosti ja tarvitsen arestia.
Sen, kenestä Cariboun She's The One biisissä lauletaan, aion selvittää myöhemmin. Juuri nyt minulle riittää vain geneerinen "hän".
Lopuksi kiitokset vanhalle ja rakkaalle ystävälle, joka urheasti oli pelastanut valtaosan Musiikkisnobin kirjoituksista luhistuvasta rakennuksesta. Niitä joskus myöhemmin samoin kuin niitä Suen iänikuisia ja masentavia kolumneja. Urkki-klubi siunattiin kaikessa hiljaisuudessa läheisten läsnäollessa. Kiitokset Loimaan Posselle, Kemin Koviksille ja Liedon lurkille näyttäytymisestä. Tänään tultiin Quiz Onissa kakkoseksi, minkä aiheuttama endorfiinisyöksy saa riittää ihastumisten korvikkeeksi ainakin seuraavan parin viikon ajaksi.
6 kommenttia:
Mä katoin sen Suomi-NMKY:n ja mun mielestä se tyyppi ei ole yhtään sun näkönen vaikka joku niin väittääkin...Aika tylsää jos mua aletaan syrjiä, taas, sukupuolen takia...Niin kerta
ihastuminen on ihanaa! omalla kohdallani se on tavallisestikin harvinaista ja erityisesti nyt. olenkin täysin päinvastaisessa tilassa eroni jälkeen: en näe niitä pieniä juttuja eikä kiinnostakaan... tuntuu siltä, että tarkennukseni heittää ja maailma muodostuu yksilöiden sijaan epämääräisestä massasta.
"she's the one" on kaunis, mutta vaikeaa nähdä ideaalina... kun kuulin sen ensimmäisen kerran koin sen henkilökohtaisesti oman syyllisyyteni kuvauksena. minä olen ollut kappaleen tyttö, eikä se ole mairittelevaa. en halua olla se tyttö enää ikinä.
Joo. No totta puhuen en ole aiemmin kuunnellut She's The Onesta muuta kuin kertosäkeen sanoja. Eilen tuota kirjoittaessa googlasin sanoitukset ja huomasin, että ne ovat hyvin kaukana ideaalistani, mutta en antanut sen haitata. En edelleenkään halua kuunnella muuta kuin sitä kertosäettä ja löytää ihmisen, johon sen sanat kohdistuvat.
Mutta en juuri nyt. Nyt omistaudun täysin töilleni ja Hämärän Prinsessalle, joka on tällä hetkellä pahasti jumissa. Ehkä vähän Paperi-Mariota kans.
voi hyvän tähden, miten kieroutuneen nerokas deitti-ilmoitus tämä artikkeli onkaan! tajuaakohan urho itsekään, mitä on tullut tehneeksi... kohta tappelee tytöt verissä päin siitä, kuka onnistuu muuttamaan miehen mielen. tsk tsk.
Eläs ny Milla ala.
Samat syytteet sain sillon joskus siittä yhestä Suen kolumnista. Nyt en enää tiiä mitä tänne uskaltaa kirjottaa kun kaikki tulkitaan deitti-ilmotuksiksi.
Urkki on Suomen suurin yhden hengen deitti-portaali. Kaikki tekemisenihän tähtäävät ainoastaan yhteen tavoitteeseen. Mitään muuta ei oo mielessä.
"In a one horse town, there's just one horse.
In a one armed bandit there's just one arm.
In a one track mind, there's just one thought. (food)"
Mahtava biisi tuo, josta lainaus on. Hanki se käsiisi heti. Tykkäisit.
elä hiilly, tulitukka.
saat kirjottaa mitä mitä vaan. lopultahan kaikki blogeilu on yhtä suurta tykkäättehän-musta-leikkiä.
siksi kai itekin aloitin uuden.
(( ainakin viimein vuosien jälkeen paljastui totuus sen kirotun hämmentävän hymysi takaa, oot siis aina miettiny silloin millaista olisi kokata mun kaa! :D ))
Lähetä kommentti